28.09.1994: Matkustaja-autolautta ESTONIA upposi. Muistan tuon aamun ja erityisesti päivän kuin se olisi tapahtunut eilen. Ensimmäinen tieto itselleni tuli “köyhän miehen” internetin välityksellä eli Teksti TV:n kautta.

Muuten tuli seurattua lähes tauotta niin MTV:n kuin YLE:n uutisia sekä aiheeseen liittyviä muita ohjelmia. Jossakin vaiheessa keho reagoi ja pariin otteeseen oli oksennettava.

Illalla noin kello viiden aikoihin sain päähäni lähteä polkupyörällä sekä Katajanokalle Viking-Linen terminaaliin että Olympiaterminaaliin Silja-Linen terminaaliin kuulostelemaan, haistelemaan “tunnelmia”.  Kuten tiedät terminaalit lähes pullistelevat ihmisten keskusteluja, välissä joku muksu ilmoittaa kimakalla äänellä olemassaolostaan jne.. tuona iltana molemmat terminaalit oli hiljaisia. Ne jotka jotakin puhuivat puhuivat hyvin hiljaiseen ääneen. Järkytys tuntui kummassakin terminaalissa.

Ja mitä tuli terminaalihenkilökuntaan niin heistä paistoi suora kauhu… lasittunut joillakin jopa vapiseva olemus.. Itku herkässä monilla ja ainakin Viking-Linen katajanokan terminaalissa 2 asiakaspalvelun nuorta naista itkivät lähes suoraa huutoa ja yrittivät peittää käsillään kasvot mutta ihminen kun itkee ei siinä pelkkä kasvojen peittäminen auta.

Kotiin saavuin noin kello seitsemän aikoihin. Paluumatkalla Olympiaterminaalista kotiin Pohjoisrantaan laitoin merkille miten kadut ja kaupunki oli poikkeuksellisen hiljainen. Suurinta ääntä piti vain Suomenliput jotka lepattivat jokaisessa lipuutangossa kunnioittamassa Estonia turmassa menehtyneitä.

Kellon lähestyessä kahdeksaa oli talonmiehenroolissa velvollisuuteni laskea lippu kiinteistön kadunpuoleisesta salosta. Olin sen sinne nostanut puoli kymmeneltä kun ministeriö oli antanut liputussuosituksen. Pieni vilkaisu ensin Katajanokalla lepääviin Jäänmurtajiin sitten pimeydessä uinuvaa Tervasaarta.

Illalla linnottauduin television eteen läjä kyniä ja vihkoja. Keittiössä ropisi ensimmäinen sen yön kahvilitra. Katsoin peiliin ja sanoin: “Tulossa synkkä yö taas. Katsotaan Kuinka pitkään mennään”  jatkoin uutisten seuraamista yli puolenyön.

Lopulta tulikin valvottua 4 vuorokautta putkeen vain muutaman minuutin väliunilla.